Heiissan pitkästä aikaa! Nyt on ollut hiljaiseloa hetken, kun ei oo oikein tapahtunu mitään. Viime viikko oli vähän ankeaa, aurinko ei paistanut, oli pilvistä ja satoi vettä. Eihän se kovin kivaa ollut aamulla ajaa skootterilla kouluun, kun vettä sataa välistä niin ettei meinaa eteen nähä ja vaatteet on litimärät. Oltiin jo ihan maassa, että tämmöstäkö tämä nyt sadekauden alkaessa loppuaika tulee olemaan.. Onneksi tällä viikolla on aurinko paistanut ja ollut tosi lämmintä, toivotaan että ilmat jatkuis samanlaisina!

Tosiaan viime ja sitä edellinen viikko meni ilman mitään sen kummempia tapahtumia. Yhtenä päivänä käytiin koulusta ostamassa paikalliset juhlapuvut, joita sitten myöhemmin tarvittiin workshopissa. Nyt on paikallinen leninki valmiina, ei muutaku katellaan vain ne paikalliset miehet ja se ois sitte siinä! Jäädään tänne eikä tulla takas Suomeen, vai miten se nyt menikään...

kostyymit

Yhtenä aamuna ajettiin vesisateessa meidän kulttuurin ja historian sekä indonesian kielen opettajapariskunnan balilaiseen kotiin. Oli kyllä mielenkiintosta päästä käymään ihan oikeassa balilaisessa kodissa. Täällä talot ei ole ihan sitä, mihin Suomessa ollaan totuttu. Balilainen koti koostuu monesta eri rakennuksesta ja uskonto näkyy vahvasti kaikkialla. On seinä ulko-oven edessä, joka pysäyttää pahat henget ja erilaisia temppelin tapaisia rakennuksia. Tässä kodissa oli paljon eläimiä kukoista kissoihin, kuulemma lahjaksi saatuja. Talo, jossa vierailimme sijaitsi hyvällä alueella ja kaikesta huomasi, että kyseessä oli varakkaiden ihmisten koti. Ei ihan jokainen balilainen noin hienossa talossa asu. Osa ihmisistä asuu suurinpiirtein pahvista kyhätyissä hökkeleissä teiden varsilla.

I Wayan Ardika

Viikonloppuna oltiin Nusa Lembonganin saarella. Rupesi tympimään synkkä ja sateinen Bali, niin päätettiin lähteä katsomaan jospa vaikka Lembonganilla paistaisi aurinko. Paistoihan siellä, ei kuitenkaan ihan koko aikaa ja taisi vähän myrskyn poikastakin yhtenä yönä olla. Sen verran kuitenkin, että palettiin melkosen pahasti. Hammin kasvoista on iho kuoriutunut kokonaan ja Mirkun selkä alkaa hyvää vauhtia olla aika laikukas. Joo, tiedetään, että tyhmää polttaa ittensä noin pahasti, muttakun vahingossa unohdettiin aurinkorasva villan pöydälle ja kun eihän sen auringon pitänyt edes paistaa... Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja tästä eteenpäin ollaan taas vähän viisaampia, ainakin toivottavasti.

Lähdettiin torstaina koulun jälkeen Sanurin satamaan, josta fastboatilla Lembonganille. Tällä kertaa venematka sujui oikein mukavasti, ei pomputtanut kovin pahasti. Ei muistettu aikasemmin kertoakkaan Gilin reissun paluumatkasta, se oli jotain aika karseaa. Pidäteltiin oksennusta semmoset puoltoistatuntia, bensa haisi eikä ilma liikkunut veneessä ollenkaan. Sillon oli todella kova aallokko ja meidän fastboat keikutti ylös ja alas, sivulta toiselle, eteen ja taakse. Välillä takapuoli ei osunut penkkiin ollenkaan. Voitte kuvitella miltä tuntuis, jos joutuisitte istumaan huvipuiston laitteissa yli tunnin yhteen kyytiin. Siltä se tuntui sen veneen kyytissä. Lembonganin venematka oli siis tuohon verrattuna tosi miellyttävä! Paikanpäällä löydettiin helposti kiva ja edullinen majapaikka. Osa porukasta oli tulossa vasta seuraavana päivänä, niin varattiin niillekin huoneet samasta paikasta.

Perjantaipäivä näytti aluksi ihan pilviselle, mutta kyllähän se aurinko meidän iloksi loppujen lopuksi alkoi paistamaan. Ja sen jo tiiättekin, mitä siitä auringosta seurasi... Vuokrattiin skootterit ja lähdettiin kattelemaan, mitä saarelta löytyy. Jätettiin skootterit parkkiin ja jatkettiin matkaa kävellen. Kauniita maisemia, merta, rantaa, erikokoisia ja näköisiä veneitä... Jälleen kerran silmä lepäsi! Kiivettiin semmosta ihan pikkusta kinttupolkua rannalta toiselle. Kun koko porukka oli kasassa, asetuttiin pienelle rannalle, jossa oli ehkä neljä ihmistä meidän lisäksi. Lilluttiin vedessä ja nautittiin auringosta!

Meidän viereiseen majapaikkaan oli päivän aikana asettunut kymmenkunta vaihtarikaveria. Vietettiin iltaa porukalla ja mentiin läheiseen rantakuppilaan istuskelemaan hiekalle. Siellä me nuotion valossa kateltiin taivasta ja kuunneltiin meren ääniä, ei hullumpi tapa viettää perjantai-iltaa.

Lauantaina lähdettiin tutkimaan saarta vähän paremmin skoottereilla. Oltiin vuokrattu vain yks skootteri, niin ajeltiin sitten kakspäällä. Tiet oli kyllä aika järkyttävässä kunnossa, meidän skopakaan ei ihan mikään super ollut. Vähän isompi ylämäki, niin toinen joutui hyppäämään kyydistä pois, kun skopa meinasi hyytyä. Siellä me kahdestaan ajeltiin paikallisen asutuksen seassa ja oltiin välissä aivan eksyksissä. Mukavaa oli, vaikka aurinko ei koko päivänä paistanutkaan. Sunnuntaina sitten loikoiltiin altaalla ja lähdettiin iltapäivällä kotiin. Gileihin verrattuna Lembongan oli tosi hiljainen ja siellä oli enemmän paikallista asutusta. Maisemat oli hienoja ja muutenkin näkemisen arvoinen paikka ehdottomasti!

sunnuntai päivän viettoa

Mitäs muuta... Niin, yks päivä kun oltiin lähdössä koulusta, oli Hammin skootterin takarengas tyhjä. Siinä sitten hetki ihmeteltiin mitäs tehdään sen kanssa. Kysyttiin paikallisilta neuvoa missä ois lähin korjaamo, jossa renkaan voisi vaihtaa. Neuvoja kyllä saatiin, mutta ei me kyllä ainuttakaan korjaamoa niillä ohjeilla löydetty. Harhailtiin varmaan yli puolituntia ja yritettiin ettiä korjaamoa, kyseltiin neuvoa, mutta eihän kukaan paikallinen Denpasarissa osannut puhua englantia. Just meidän tuuria, ettei korjaamoa meinannut löytyä, kun yleensä niitä on joka kadun kulmassa. Lopulta löydettiin sattumalta joltain sivukujalta pikkukorjaamo, jossa renkaan vaihto sujui oikein näppärästi. Päästiin taas jatkamaan matkaa ja pitihän sitä poiketa näinki suuren "vastoinkäymisen" jälkeen donitsikahveilla :D

Täytyy sanoa, että kun on itketty että täältä ei saa kunnollista karkkia ja suklaata (voi miten tekeekin mieli salmiakkia, irtokarkkeja ja fazerin sinistä!), niin kyllä täällä silti tulee herkuteltua.. Esimerkiksi erilaiset pullat, kakut, keksit, vohvelit ja muut jälkiruuat on tullu aika tutuiksi tässä syksyn aikana..ja kyllähän nuo paikalliset sipsitkin menee paremman puutteessa :D (nyt kun on löydetty sipsejä joissa ei ole makeutusainetta) Eli älkää huoliko, pärjäämme kyllä täkäläiselläkin ruualla.

Ens viikolla meillä alkaa loma! Sitä ennen on kuitenkin jokaisesta aineesta midsemestertestit. O-ou... Muutama tentti on onneksi kotitenttejä, mutta esimerkiksi indonesian kielen tentti voi olla melkosen haastava. Pitäis vissiin koittaa vapaa-ajalla vähän opiskella, että ois edes jotain mahollisuuksia päästä tentit läpi.

JA, vihdoin ja viimein saatiin varattua lomalle lennot! Me suunnataan Singaporen kautta Malesiaan ja sieltä Kuala Lumpurista Vietnamiin. Ollaan niiin innoissaan! Reissu tulee kestämään 17 päivää ja sinä aikana tulis myös hommata viisumit että päästään takaisin Balille. Vähän kyllä jännittää, miten pärjätään kahdestaan reissussa ilman tietoa oikein mistään, mutta eiköhän me. Siinä on meillä edessä varmasti melkoinen seikkailu...