Gili Islands

Viime viikon torstaina otettiin 12 hengen porukalla suunnaksi Gilin saaret. Viideltä aamulla herättiin meidän villalla melkoisen kylmään aamuun ja ajettiin skoottereilla toisten villalle, josta sitten lähdettiin matkaan. Taksilla ensiksi Padang Paihin ja sieltä lautalla Lombokiin. Lauttamatka kesti reilut neljä tuntia, mutta aika kului nopeasti kannella aurinkoa ottaessa. Aluksi ei meinattu kehdata vähentää vaatteita, kun lautta oli kuitenkin täynnä paikallisia, joista osa oli muslimeja. Melkosesti ne kyllä meitä tuijotti, kun siihen kannelle asetuttiin riviin makaamaan. Muutenkin siellä paikallisten seassa tunsi ittensä melko ulkopuoliseksi. Meidän porukan lisäksi kun lautalla oli vain kaksi muuta länsimaalaista.

Kerobokanin aamu

satamassa 

Lombokissa meitä odotti autokyyti toiseen satamaan, josta vene Gileillä lähti. Ahtauduttiin kaikki 12 ihmistä semmoseen vanhaan rämään pakuun, josta lähti niin paha ääni, että yli kaheksaakymppiä sillä ei ois kyllä päässy.  Parin tunnin ajomatkan aikana nähtiin paikallisia työntouhussa, upeita maisemia, vuoria ja laaksoja, niin ja apinoita. Pienimmät apinat oli suurinpiirtein kissanpennun kokosia, ehkä vähän pienempiäkin. Ensin noustiin vuorelle ja sitten ajeltiin pikkuhiljaa alaspäin kohti satamaa. Kolareilta vältyttiin, mutta kerran oli kyllä niin lähellä, että yhdellä jos toisella taisi vähän mahassa muljahtaa... Välillä ei voi käsittää kuinka huolettomasti porukka täällä ajelee. Ohitetaan vain toisia autoja tai skoottereita miltä puolelta sattuu ja millon sattuu, vaikka toinen ois just kääntymässä tai vastaantulijoita on edessä. Esimerkiksi matkalla satamaan meidän taksikuski ajoi lähes koko matkan tyytti pohjassa. Ei käynyt kateeksi niitä vastaan ajavia skootterita, kun me kaahataan tyytti pohjassa vastaantulevien kaistaa. Noh, kolaria ei onneks tullut mutta saattoi siinä muutaman skootterikuskin sydän ottaa pari ylimääräistä lyöntiä.

Lombokin maisemia

Lopulta melkein 12 tunnin matkustamisen jälkeen päästiin Gilin saarille ja vieläpä hengissä! Viimesen venematkan aikana Lombokista Gili Trawanganille hurjassa aallokossa toivottiin vaan, ettei vene kippais ja päästäis elävänä perille. Aallot oli semmosia, ettei kyllä ite ikinä ois niin pienellä veneellä lähteny ajamaan sinne sekaan. Yllättävän taitavasti meidän venekuski luovi aaltojen seassa, mutta sen verran kovasti aallot venettä keikutti, että yksi paikallinen oksensi koko mahan sisällön veneeseen ja saksalainen tyttö itki hysteerisenä veneen lattialla. Meidän porukkaa vain nauratti mutta veikkaampa ettei nauru mistään ilosta johtunut. Taisi jengi hermostuksissaan nauraa... "Jos me nyt kuollaan niin kuollaan ainakin hemmetin onnellisina, kattookaa ny näitä maisemia, eihä tässä voi olla ku naama virneessä".

suurinpirtein tämmösellä veneellä Gileille matkattiin

Mutta, kaikki matkustaminen oli kyllä sen arvosta, mikä meitä perillä odotti. Valkohiekkaista rantaa ja ympärillä turkoosinsinistä kirkasta merta! Oltiin niiiiin onnellisia. Oli ihana päästä pois Kerobokanin, Kutan ja Denpasarin ruuhkista ja normaalista arjesta. Uskokaa tai älkää, on se arki ihan arkea täälläkin, vähän vain erilaisessa ympäristössä kuin siellä Suomessa :)

beach

Perille päästyämme alettiin katselemaan eri majoitusvaihtoehtoja. Heti kun vene kolahti rantahietikkoon niin eri bungalowien omistajat syöksyi tarjoamaan omia mökkeröitään vuokralle. Siinä vaiheessa, kun on puoli päivää matkustanut ja viimeisen tunnin ajan rukoillut hengissä pysymistä, ja kun aamupuuron jälkeen on syönyt vain yhden kuppinuudelin ja sipsejä, ei kovinkaan paljon hyvittanut lähteä vertailemaan bungalowien hintoja. Otettiin siis ensimmäinen siistiltä näyttävä kohde ja tingattiin se sopuhintaan. Käytiin porukalla illallisella ja kylläpä kylmän huurteinen bintang ja lämmin ruoka maistui aika hyvälle. Siihen päälle vielä suihku (joka oli tosin kylmä ja vesi oli kai ainakin osittain merivettä, kun maistui niin suolaiselle) niin ei mennyt montaa minuuttia kun nukahdettiin tyttöjen kanssa siskonpetiin.

12 tunnin yöunien jälkeen lähdettiin reippaina etsimään mieluisampaa majoituskohdetta. Löydettiinkin sopivasti  paikka jossa oli tarjolla viisi huonetta, joten varattiin kyseinen kohde kokonaan meidän käyttöön. Käytiin tyttöjen kans syömässä kunnon aamupala: mie goreng ayam eli paistettuja nuudeleita ja kanaa, kahvia, tuorepuristettua mehua, sekä hedelmälautanen. Uuden majoituspaikkamme omistaja oli mukava mies, joka vuokrasi meille halvalla pyörät. Lähdettiin kolmen tytön voimin kiertämään saarta pyörillä ja loput porukkaa lähti tutustumaan saareen kävellen. Saari on tosiaan niin pieni, että pyörällä sen kiersi noin tunnissa ympäri. Meillä toki kesti tuplasti enemmän kun pysähdyttiin jokaiselle nyppylälle ottamaan valokuvia upeista maisemista. Hienointa Gileillä on se, että siellä ei ole ollenkaan moottoriajoneuvoja. Ihmiset ja tavarat liikkuvat jalkaisin, pyörällä tai hevoskärryillä (!!). Illalla käytiin nauttimassa rantahiekalla auringonlaskusta. Paikalle oli tullut muutama muukin aurinkoa ihailemaan, taustalla soi kunnon fiilistely musiikki ja hiekka tuntui kivalta paljaiden varpaiden alla. Kun aurinko laski vastakkaisen saaren vuoren taakse ja taivas oli punainen ja meri liplatteli kivasti, niin ei siinä paljoa muuta kaivannut.

Lauantaina meidän hälinäsakki lähti aamupalan jälkeen snorklausreissulle. Reitti kulki kaikkien kolmen Gili saaren kautta ja pysähdyttiin aina jokaisen saaren edustalle snorklaamaan. Mirkku oli ekaa kertaa pulikoimassa snorkalus kamppeitten kanssa, mutta kyllähän se ihan hyvin alkoi sujumaan kun ymmärsi kuinka niillä räpylöillä uidaan ja miten sen putken kautta hengitettään niin, ettei vesi tuu koko ajan suuhun.

Sunnuntaina oli tarkoitus lähteä takaisin Balille, koska maanantaina oli tiedossa taas koulupäivä. Oltiin niin rakastuttu Gileihin että päätettiin tyttöjen kans jäädä vielä yhdeksi yöksi nauttimaan ja rentoutumaan. Vietettiinkin aivan täydellinen sunnuntai: tuhdin aamupalan jälkeen makoiltiin rannalla monta tuntia, käytiin lounalla burgereilla (ettei vaan pääse täällä reissussa kuihtumaan..), ja illalla sitten taas oltiin auringonlaskua ihailemassa. Ilta päätettiin syömällä parhainta ruokaa aikoihin! Käytiin yhdessä BBQ paikassa, jossa sai tiskistä valita kanaa, kalaa, lihaa tai äyriäisiä, jotka kokki grillas ja maustoi. Sen lisäksi tarjolla oli salaattipöytä, perunaa, riisiä, patonkia ja paljon erilaisia kastikkeita. Tälle lystille tuli hintaa 60 000 rp, elikkä reilut 5€. Maha tuli aivan mielettömän täyteen mutta jos joku ei vielä tiennyt, niin ihmisellä on erikseen makia-vatsa, johon pystyy isoimmankin illallisen jälkeen syömään vielä jotain herkkuja. Niinpä mentiinkin toiseen ravintolaan syömään jälkkäreiksi vielä vähän kakkua :)

ihana Anne

Tiiättekö sen tunteen, kun tajuaa, että kaikki on jotenki aivan mielettömän hyvin eikä mikään ahdista? Jotenki aivan sisällä tuntuu semmonen jännä lämmin tunne? Makoilla valkoisella hiekalla sarongin päällä ja eessä näkyy vain turkoosi meri. Aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta, ja iho täyttyy hikipisaroista ja on pakko juosta pulahtamaan mereen koska hiekkakin on polttavan kuumaa. Sitten rojahtaa takaisin siihen sarongin päälle ja katsoa vieressä makaavia mahtavia tyyppejä, ja huomaan että niillä kaikilla on samanlainen hymy kasvoilla kuin itsellä. Poskilihaksiin aivan alkaa sattumaan kun sama virne on ollut kasvoilla jo monta tuntia. Tai kun illalla mentiin hiekkarannalle istuskelemaan ja katselemaan tähtitaivasta. Eessä taas se sama meri ja vastakkaisen saaren valot, taustalla soi baarista kuuluva lempeä musiikki ja siinä sitä vaan istuu ja toljottaa taivasta ja merta. Eikä oikeasti kaipaa siiheen hetkeen yhtään mitään muuta, vaan toivoo vaan että vois pysäyttää ajan. Silloin tulee semmonen olo, että "ei hitto tää on mahtavaa, en tahtois olla missään muualla."

Ensimmäinen kuukausi vaihdosta on takana, ja kyllä se taitaa olla niin, että nämä tytöt ei maitojunalla kotiin tuu.

Selamat pagi!

Noin ne viikot vaan vierii aivan hurjaa vauhtia. Kauheaa ajatella että muutaman päivän kuluttua ois jo ensimmäinen kuukausi takana! Tällä viikolla koulu on nyt muuttanut "normaaliksi", eli päästään jo 12 pois, paitsi että muutaman viikon välein on workshoppeja ja excursioita jollon on pidempään koulua. Viime viikolla esimerkiksi värkkäiltiin palmunlehdistä jotain paikallisia koristeita..

Ollaan hommattu paikalliselle kuntosalille kortit niin voidaan käydä jumpalla ja salilla. Saa jotain rytmiä tähän elämään koulun lisäksi. On muuten aika hieno kuntosali, mm. uima-allas löytyy aurinkotuoleineen, puutarha, kahvila/ravintola, josta saa terveysruokaa... Kolmen kuukauden jäsenyydelle hintaa tuli 1 000 000 rp (n.80€).

Viime viikon perjantaina oltiin isolla porukalla Kutalla vesipuisto Waterbommissa. Siellä vierähtikin mukavasti koko aurinkoinen päivä liukumäkiä laskien ja veessä lilluen :) Voi harmi kun meistä ei ole kuvaa, kun jännitetään yhteen liukumäkeen; Isotaluksen ja Koivuniemen tyttöjen ilmeet ois ollu näkemisen arvoiset kun täristiin jonossa. Puiston hurjin liukumäki kun toimi näin: menet seisomaan sellaisen kapseliputken sisälle ja ovi suljetaan, sen jälkeen alkaa lähtölaskenta, jonka jälkeen allasi oleva lattia lähtee alta! Eli tipahdat 70km/h liukumäkeä alas. Huuuuuhh. Mirkku ei shokissaan pystynyt edes kiljumaan, mutta Hammilta taisi pieni kiljahdus irrota. Mutta ette usko sitä tunnetta mikä tuli kun oltiin selvitty kyseisestä liukumäestä. Bikinithän siinä vauhdissa meni aivan solmuun, vaan ei haitannu kun oltii nii ylpeitä itsestämme :D

Illalla sitten lähdettii käymää rantabileissä. Aivan rannan tuntumassa oli baari ja siinä vieressä ulkona oli suuri tanssilattia. Päästiinpäs pitkästä aikaa oikein "jortsaamaan"! Mahtava tunne kun voit suoraan tanssilattialta hypätä rantahiekalle ja mennä vaikka mereen pulahtamaan (oli kyllä niin isot aallot että sinne ois hukkunut jos ois mennyt räpiköimään). Maisteltiin myös vähän omia (ja toisten) piilopulloja, kun hinnat oli niin korkeat baarin puolella. Viikonlopun aikana testattiin myös paikallista transport-kyytiä, elikkä mennään yksin tai kaksin paikallisen skootterin kyytiin, joka sitten kuskaa nopeasti paikasta a paikkaan b. (Ja kyllä äidit, mentiin aina porukalla ettei kukaan yksin lähteny kenenkään paikallisen miehen kyytiin.) Hinta ei oo korkea ja kulkee huomattavasti nopeampaa kuin taksit.

Lauantaina juhlittiin meidän entisten naapureiden uuden villan tupareita ja sehän tais sitten taas lipsahtaa Bintang-merkkisen tavaran siemailuun.. Paikalle tulikin hyvin porukkaa meijän koulusta. Ilta jatkui tutun kaavan mukaan Alley Catsissa, joka on erityisesti Aussien suosima paikka, mutta josta saa erittäin hyvää sapuskaa (kuuleman mukaan, ei olla vielä maistettu) ja halpoja drinksuja. Esimerkiksi doubledouble vodka redbull maksaa 15000rp eli noin 1,5euroa, kummallista siis että me suomalaiset siellä silloin tällöin viihdymme. Sieltä liikuimme GreenBoxiin joka on huikee paikka: pienen kadun varrella on take-away kuppila josta saa tilattua mm. mohittoja (huhujen mukaan heiltä löytyy myös kotiinkuljetus!). Istumapaikkoja ei ole, joten hengailu tapahtuu juurikin siinä kadulla. Aina kun auton tai skootterin ääni kuuluu, porukka ahtautuu tiiviiseen jonoon jotta motoristit pääsevät ohi. Täältä jatkoimme iltaa Eikoniin isolla porukalla. Siellä mirkku pääsi näyttämään parhaimmat tanssimoovinsa ja kyllähän siinä hiukset pääs kastumaan hien määrästä. Kauneudesta ei ollut tietoakaan, mutta kun Partyrock ja muutama suomalainen biisi alkaa soimaan ja on kivaa niin onko sillä edes väliä?

AlleyCats

Sunnuntai luonnollisesti oli vähän sekava päivä, ja olikin mukavaa vaan lillua uima-altaalla, kuunnella musiikkia ja jutella villan muiden tyyppien kans. En tiedä johtuuko se tästä ilmastosta vai mistä, mutta täällä ei oo ollu kertaakaan paha olo dagenefterinä. Ainoastaan väsyttää ja janottaa kovasti mutta that's it. Mutta toisaalta, montako kertaa Suomessa voit viettää rapulapäivää makaamalla bikinit päällä altaalla ja pulahtamalla veteen aina kun aurinko alkaa polttelemaan liikaa?

Ja älkää huoliko, ei meidän elämä täällä oo pelkkää biletystä. Ei yhtään enempää ku Suomessakaan...

Vaikka elämä täällä maailman toisella puolen on aika ihanaa ja niin kovin erilaista kuin siellä Suomessa, niin löytyy täältä myös niitä epäkohtia.

1) korruptoituneet poliisit. Poliiseihin ei voi luottaa, ne haluaa vaan mahdollisimman paljon rahaa ja varsinkin turisteja on helppo nakittaa maksamaan sakkoa, vaikkei mitään väärää olisikaan tehny. Siksi onkin hyvä oppia indonesian kieltä jotta voi heittää tyyliin "saya mahasiswa" "olen opiskelija" ym. niin voi hyvin välttyä sakoilta. (ei olla vielä kertaakaan jouduttu maksamaan vaikka aluksi sakon suuruus voi olla jotain 30e luokkaa)

2) kulkukoirat. Aluksi niitä säälii kun ne juoksentelee rannalla tai kadulla, mutta ei enää. Osa niistä on pelottavia ja ne voi kantaa paljon eri tauteja. Kerran mirkku tuijotti yhtä koiraa liian pitkään silmiin ja alkoi sellanen haukkumisen määrä että alkoi tätäkin koiria rakastavaa tyttöä jännittää! Onneksi skootteri kulkee hyvää vauhtia nii jää koirat jälkeen.

3) jätteet ja saasteet. Täällä on paha jäteongelma kun roskille ei ole tilaa minne laittaa. Niinpä roskasäkkejä näkyy paljon kaduilla ja jokien ympärillä. Saasteita luonnollisesti tulee kun katsoo tuota liikennettä; skoottereita kun on tässä maassa enemmän kuin asukkaita, eli yli 3,5 miljoonaa.

4) ötökät. Niitä on kaiken kokoisia ja näköisiä. Isoihin torakoihin ei olla vielä törmätty mutta kaikkea muuta kyllä on näkyny.

5) tinkaaminen ja ihmisten huijaaminen. Joo, tinkaaminen kuuluu tähän kulttuuriin ja sitä täytyy harrastaa jokaisessa kaupassa jne mutta on se silti toisinaan aika raskasta alkaa väittelemään että maksaako jostakin tuotteesta 40 000 vai 50 000 rp (hintaero 0,80e). Yleensä ihmiset täällä on oikeinki auttavaisia ja ystävällisiä (paitsi poliisit ja kaupustelijat). Esimerkkinä sanottakoon, että lähdet ajamaan skootterilla kotipihaltasi ja ajat ensimmäiseen mahdolliseen seinään pahki. Skootterin omistaja juoksee kysymään kuinka sinä voit, ja vasta sen jälkeen vilkaisee skootteriaan. Vastakohtana on sitten esimerkki bensa-asemalta: skootterin tankkaaja ei nollaa mittaria vaan yrittää saada sinulta tuplahinnan rahaa. Onneksi et ole turisti vaan asunut jo hetken aikaa maassa joten osaat pysyä tiukkana ja tiedät homman nimen.

6) kerjääminen. Pieniä lapsia tulee kerjäämään jopa moottoritien liikennevaloissa, rannoista nyt puhumattakaan. Pahaltahan se tuntuu vaa katsoa pientä lasta silmiin ja sanoa "tidak tidak".

7) liikenne. Jotain aika hullua, mutta siihenkin tottuu.

8) karkit, tai se että niitä ei ole.

Vielä ois yks päivä koulua tälle viikkoa ja sit oiskin taas viikonloppu edessä :) Suunnitteilla ois lähtä käymään porukalla Gileillä. Mukavaa loppuviikkoa sinne Suomeen! <3

ps.kiitos Jerelle pe ja la kuvista, on se vaan kätevä kamera jolla voi vesipuistossakin kuvia ottaa!

Nyt se arki sitten alko täällä Balillakin koulun merkeissä. Viime viikon maanantaina oli eka koulupäivä, ja nyt on sitten jo ihan kunnolla päästy opiskelun makuun. Eipä muuten oo tullut istuttua koulunpenkillä näin ahkerasti varmaan sitten lukiovuosien... Vähän se kyllä harmittaa istua pienessä luokkahuoneessa, kun ulkona paistaa aurinko ja on niin lämmin! Onneksi luokissa on toistaiseksi toiminu ilmastointi, muuten olis varmaan aika tukalat oltavat..

kouluaamu

matkalla kouluun

Kouluhan meillä alkaa aamuisin aina 8:20 ja kestää yleensä sinne klo 14:00 asti. Myöhemmin meidän pitäis päästä kotiin jo siinä puolenpäivän maissa  (...niitä päiviä odotellessa). No ei, mutta on siellä koulussa ihan mukavaakin! Näkee kaikkia muita vaihtareita ja voishan se olla, että pitemmän päälle elämä ilman minkäänlaista päivärytmiä alkais kyllästyttämään. Mutta on ne tunnit kyllä melkosen puuduttavia...Ollaan kyllä reippaasti käyty koulussa, ei olla lintsattu vielä kertaakaan! Meidän pitää olla läsnä tunneilla 75%, että saadaan kurssit suoritettua. Opiskellaan viittä eri ainetta: International tourism management, The Indonesian history, ethology, culture and customs, Economy and business of South East Asia, Business law and legal tradition on trade and investment ja sitte tietenkin Indonesian language. Indonesian kielen tunnit on ehkäpä kaikkein mielekkäimpiä, on kiva oppia puhumaan indonesiaa ja päästä käyttämään sitä täällä. Osataan jo joitain ihan perusjuttuja sanoa indonesiaksi. Selamat pagi! Huomenta! Aba kabar? Mitä kuuluu? Siapa nama anda? Mikä sinun nimi on? Terimakashi! Kiitos!

koulussa

Täällä on kaikki vuorotellen sairastelleet millon mitäkin tautia. On ollut flunssaa, kuumetta, ripulia ja mahatautia. Hammi on vielä toistaiseksi säästyny taudeilta mutta Mirkullahan oli viimeviikolla kuume ja jonkulainen mahatauti. Huomenna meidän viereisen villan suomalaiset muuttaa omaan uuteen villaan, ei millään haluttais päästää niitä täältä pois! On ollu niin kivaa, kun on koko ajan ollu paljo porukkaa ympärillä. Mitenhän sitä taas tottuu siihen, että enää meitä ei ookkaan kun oman villan porukka...

Viikonloppuna oltiin rannalla

Viikonloppuna meillä oli vaihtareiden Ice Breaking Pool partyt. Olihan hyvät pirskeet! :) Siellä taas sattui ja tapahtui. Hammilta varastettiin laukku, jossa oli puhelin ja rahat. Onneksi ei henkkareita tai muuta tärkeää ollut sillon mukana. Nyt on jo uusi puhelin ja liittymä hankittu ja muutenkin toivuttu pirskeistä.

Täällä on ollut nyt koko viikon aika pilvistä, aurinko ei oo oikein paistanu... Toisaalta eipä se oo haitannutkaan, kun ollaan jouduttu koulussa istumaan. Ilma on jotenki muuttunu vähän kosteammaksi, mitä se on aikasemmin ollut. Kuinkahan kosteaa täällä on sitten sadekaudella...

Meitä länkkäreitä yritetään huijata vähän millon missäkin asiassa. Yks päivä Hammi kävi tankilla ja tankkaaja ei nollannu mittaria edellisen asiakkaan jälkeen. Täällä tosiaan sun ei ite tarvi tankata, vaan bensa-aseman työntekijä tankkaa sun puolesta. Yleensä tankillinen bensaa maksaa n. 14 000 rp, mutta tällä kertaa se ois maksanut 24 000 rp. Niin paljolla bensaa ei edes skootterin tankkiin mahtuis! Vähän aikaa tankkaajan kans taisteltua Hammin piti maksaa 10 000 rp, elikkä suurinpiirtein oikea summa...

Ollaanko me kerrottu teille meidän villan "vahtikoirasta"? Voiko hassumpaa ilmestystä olla! Päivät pitkät Pug vain makaa tassut taivasta kohti ja kulkee ihmisten perässä, tämä koira se osaa ottaa rennosti!

Pug

Lastenkodissa

Viime viikon keskiviikkona vierailtiin koulusta lastenkodissa. Kuinka ilosia lapset siellä oli! Nuorin taisi olla pari vuotias ja vanhimmat lähemmäs 18-vuotiaita. Lapsia siellä oli yhteensä yli 60. Osalla lapsista oli vanhemmat, mutta osan vanhemmista ei ollut tietoakaan. Lapset lauloi ja soitti meille, esitteli paikkoja. Vähän leikittiin ja pelailtiin lasten kanssa, pari tuntia vierähti kyllä nopeasti. Posket oli hymyilystä kipeät vierailun jälkeen :)

Tässä vähän vierailun fiiliksiä!

Lomaviikko

Viimeinen lomaviikko meni aivan hujauksessa ja eilen alkoikin jo koulu orientaatiopäivällä joka jatkui sit tänään. Mirkku on kotona ja joutui skippaamaan koulupäivän (johan siellä yks päivä ehdittiin istua) kun sai ystäväkseen mahataudin. 24h lepäilyn ja muutaman imodiumin jälkeen olo alkaa olemaan jo siedettävä, joten huominen koulupäivä ja vierailu paikallisessa lastenkodissa toivottavasti onnistuu.

Viime viikolla tuli oltua aika paljon rannalla ottamassa aurinkoa ja tarttuihan se värikin jo vähän pintaan! Välillä toki punotti ja sattui ku oli kärähtänyt nahka mutta hei "aina tää punotus rusketukseksi muuttuu, parempi punainen nahka kuin valkoinen". Ja sai kyllä viime viikon aikana enemmän rusketusta ja aurinkoa kuin koko kesänä Suomessa! Ei valiteta :) Käytiin myös jonkin verran shoppailemassa ja kiertelemässä kauppoja, hakusessa oli ainakin kouluvaatteita; koulussa kun ei saa näkyä polvet eikä olkapäät ja kengät täytyy olla umpinaiset. Jotain pientä löytyikin, mutta ei tuolla vaatemäärällä kyllä koko syksyä koulussa käydä..

Keskiviikkona tavattiin muiden suomalaisten kanssa kuppilassa ja vietettiin yhdessä iltaa. Ketään ei kiinnostanut lähtä yökerhojen jumputukseen joten mentiin sitten kaupan kautta porukalla rannalle hengailemaan. Mukavaa oli ja otettiin sitten vielä taksit meidän villalle, koska eihän hyvää iltaa saa lopettaa liian aikaisin! Loppuviikosta saatin tähän Rare Angonin kahteen muuhun villaan 11 suomalaisopiskelijaa lisää! (tosin he saavat asua kyseisissä villoissa vain kaks viikkoa) Eli meitä on nyt se 17 suomalaista vierekkäisissä villoissa. Tylsää ei oo tullu ja aina on ollut juttuseuraa ku on halunnut. Kunnon kommuunielämää! :)

Lauantaina lähdettiin isolla porukalla Double Six Beachille ja vuokrattiin kaikki surffilaudat! Suurin osa ei ollut koskaan aiemmin koskenutkaan surffilautaan joten tunnelma oli jännittynyt. "Surffaaminen" oli aivan mielettömän hauskaa! Kyllähän ne aallot tais viedä meitä aika 100-0 mutta muutama onnistunut polviseisonta ja pystyyn nousukin nähtiin. Kovasti ootetaan jo seuraavaa kertaa että pääsee harjoittelemaan, oli se sen verran mukavaa. Ja mikä hienointa, seuraavana päivänä tuntui lihaksissa että oli tehny jotain, pitkästä aikaa :D Kyllä me ollaan hommaamassa tuosta lähellä olevasta kuntosalista kortit nii päästään vähän jumppaileen ja nostamaan punttia ettei aivan ryhävalaina tulla takas! ..vieläku sais vaan hommatua sen kortin.

Loppuviikko käydään vielä koulua ahkerasti, viikonloppua odotellessa :)