Ristiin rastiin Balia...

Ompa lähtenyt vähän nihkeästi koulunkäynti loman jälkeen liikkeelle. Ollaan lintsattu kahtena viime viikkona enempi kuin koko syksynä yhteensä. Mut älkää huoliko, kyllä me siellä koulussa silti käydään. Eihän tässä olekkaan enää ku tasan kuukausi koulua jäljellä, apua, VAIN KUUKAUSI!

On meillä ollut kuitenkin hyviä syitä lintsata (niinku armoton väsy aamulla tai viime tippaan jäänyt ryhmätyön tekeminen...)! Meillä oli täällä vieraita Suomesta ja käytiin eilen kiertämässä vähän Balia, kun me ei täällä oltu kierrelty juuri ollenkaan, niin tämä oli siis se hyvä syy jättää koulupäivä välistä ja kyllä kannatti! Nähtiin vähän erilaista Balia, mitä täällä meidän kotihuudeilla ollaan totuttu näkemään: vuoria, mutkittelevia pikkuteitä vuoren rinteillä, silmänkantamattomiin riisipeltoja, pikkukyliä, temppeleitä, järviä vuorten välissä ja upea Mundukin vesiputous. Putoukselle käveltiin pientä viidakkopolkua pitkin ja itse putous oli siellä jossain keskellä viidakkoa. Vesiputous oli isoin ja hienoin, joka oltiin ikinä nähty!

Mundukin vesiputous

Buyan järvi

matkakaverit

Meidän Suomen vierailevat tähdet olivat tutustuneet yhteen paikalliseen mieheen, joka oli heitä kierrättänyt täällä Balilla ja näyttänyt paikkoja. Tämä sama mies Made lähti meille eilenkin oppaaksi ja kuskiksi. Oli hieno juttu, että saatiin Made meidän mukaan, ei muuten oltais mitenkään osattu kaikissa niissä paikoissa käydä ilman Madea ja oli kiva, kun mukana oli joku kertomassa paikoista. Käytiin kolmessa temppelissä, jotka oli kaikki tavallaan samanlaisia, mutta silti niin erilaisia. Yhdessä oli noin 700 apinaa, yksi oli kuin mystinen satupuutarha keskellä metsää ja toinen oli järven päällä. Hienoja paikkoja. Mietittiin, että olis joskus mielenkiintosta nähdä, kun siellä on jonkinmoiset seremoniat meneillään, koska temppeleihin, joissa käytiin oli jotenkin hankala kuvitella paljon ihmisiä ja hälinää.

pikkuinen lepakko tuli syliin..

Pura Luhur Batu Karu - Balin pyhimpiä temppeleitä
Batu Karun vuoren rinteellä 

Pura Ulun Danu - Järven rannassa oleva yksi Balin kuuluisimmista
 Hindutemppeleistä

Matkalla ajettiin läpi pienen vuoristotien, joka laski ja nousi, mutkitteli läpi vihreänä loistavien riisipeltojen.. Välillä oltiin pilvien yläpuolella ja välillä kirjaimellisesti pilvessä. Näkymät oli aivan mielettömät! Ei sitä oikein osaa sanoin kuvailla, mitä kaikkea nähtiin, eikä valokuviinkaan saa ikuistettua maisemia ja fiilistä, mikä eri paikoissa oli. Tämä reissu oli jotenki just sitä, mitä ehkä oltiin kaivattukin. Sitä niin helposti on jämähtänyt tänne samoihin ja tuttuihin ympyröihin. Ajetaan aina samaa reittiä kouluun ja rannalle, käydään samoissa paikoissa syömässä... Nyt nähtiin vähän erilaista Balia ja todella hienoa vieläpä!

Jati Luwihin laakson riisipellot

Tällä viikolla ollaan urakalla kierretty Balin nähtävyyksiä. Eilisen reissun lisäksi käytiin skoottereilla maanantaina Tanah Lotissa, merestä nousevasta kallionnypäreellä sijaitsevassa pienessä Balin tunnetuimmassa temppelissä. Temppelin juurella luolassa oli lähde, jonka veden pappi oli siunannut. Pestiin vedellä kasvot ja pappi kiinnitti riisinjyviä meidän otsaan. Lähteelle ei pääse nousuveden aikaan, koska vesi estää silloin pääsyn koko kallionnypäreelle. Oltiin Tanah Lotissa auringonlaskuun asti, temppeli oli kyllä hieno näky auringon laskiessa. Ei paikka kuitenkaan ollut mitenkään erikoinen, busseittain turisteja ja vieressä katu, joka oli täynnä kaikenmaailman kojuja. Temppelit, joissa Made meitä käytti, oli kyllä paljon hienompia.

Tanah Lot

Oli tosi mukava saada vieraita Suomesta! Viihdyttiin omallakin villalla ja pitkästä aikaa loikoiltiin omalla altaalla ja istuttiin meillä iltaa. Yleensä kun mennään aina jonnekkin toiselle villalle. Otettais kyllä mielellään vastaan lisääkin vieraita Suomesta!

Nyt me aletaan viikonlopun viettoon, huomisen workshoppi kun oli peruttu. Oiskohan tänä viikonloppuna suuntana Ubud vai Balin eteläkärjen ihanat hiekkarannat ja surffauskin (tai siis sen opettelu) vois kuulua viikonlopun ohjelmaan!

p.s. Ollaan ihan varmoja, että meidän sängyssä elää jotain kirppuja. Meillä molemmilla on jalat täynnä semmosia pieniä pisteitä, joita kutittaa aivan hulluna... Ja torakoitaki on jostain ilmestyny (niinku niitä ei ois aikasemmin ollu, ei vaan olla nähty niitä...). Ja viime viikolla sato koko ajan vettä! Sitä tuli välistä taivaan täydeltä, meidän pihan uima-allas lainehti yltä ja tiet alko muistuttaan jokia. Ei ollu yhtään kivaa... Jospa sitä nyt sinne viikonlopun viettoon :D Sampai Jumpa!

Viimeisenä etappina Vietnami!

Kuala Lumpurista lennettiin Vietnamiin Ho Chi Minh Cityyn. Kentältä otettiin taksi ja ajettiin meijän hostelliin, joka oltiin valmiiksi varattu. Hostelli tuotti positiivisen yllätyksen: todella siisti, melko uusi, huoneessa oli oma kylpyhuone ja ihanat sängyt joihin oli aiika kiva väsyneinä kaatua. Edellinen yö bussissa oli ollut kauhea kokemus ja siihen kun lisättiin päivä Kuala Lumpurissa kiertelyä sekä muutaman tunnin lento, ei unta tarvinnut montaa minuuttia odottaa. Taidettiin nukkua melkein kellon ympäri... Hostelliin kuului aamupala joka sisälsi sämpylän, munakkaan sekä kupin paikallista kahvia. Kahvin maku oli jotain käsittämättömän kauheaa. Aivan kuin kahvin sekaan ois kaadettu jotain makeutusainetta joka hitusen maistui suklaalta. Myöhemmin yritettiin pyytä kahvia ilman sokeria, vaan ei se mitään auttanut, joten tultiin siihen tulokseen että vietnamilainen kahvi vaan maistuu itsessään niin äklömakialle.

hotellin kuja

Googletettiin Ho Chi Minh Cityn shoppailumahdollisuuksia, koska ajateltiin että ennen Balille paluuta voitais laittaa elämä risaseks (niinku sitä ei ois jo Singaporessa tehty..) ja shoppailla loputki rahat. Haaveissa oli myös löytää talvitakki tai muuta lämmintä kampetta, jotka ois sitten kiva pukee päälle kun paluu Suomeen koittaa. Muutamassa ostoskeskuksessa käytiin, eikä Vietnamin vaateliikkeiden valikoima oikein vakuuttanut. Vaatteet oli suoraansanottuna kauheita lunttuja, jotka näytti siltä kuin ne ois roikkunu samoissa hengareissa ikuisuuden. Lisäksi kaupoissa ei saanut rauhassa katsella ja hipelöidä vaatteita, kun myyjät tuli heti selän taakse hönkimään ja asettelmaan vaatteet samaan asentoon, kuin ne oli ollu ennenku niihin joku koski. Olo ei ollut kovinkaan tervetullut...

HCMC:ssä myytiin kadulla ihan kaikkea mahollista lihaa,
kalaa, kasviksia, kukkia yms. ja kauppa kävi...

...ja liikenteen seassa liikkui vaikka minkälaista menopeliä...

Illalla hypättiin taas yöbussiin ja kohteena oli itärannikolla sijaitseva Nha Trang. Mietittiin aluksi että ois kierretty Vietnamin rannikolta useampiki paikka, mutta koska alkureissu oli ollu aikamoista hulinaa, niin päädyttiin että mennään vaan yhteen paikkaan lepäilemään. Bussikyyti oli tällä kertaa paljon mieluisampi kokemus: bussissa oli kolmessa rivissä kerrossängyn tapaiset paikat, jotka sai lähes vaakatasoon. Lisäksi saatiin tyynyt ja viltit, ja ilmastointi ei ollut niin isolla kuin edellisessä tapauksessa.

nukkumabussissa

Oltiin varattu Nha Trangista kolmeksi yöksi HOTELLI, koska ajateltiin että ehkä kerran syksyn aikana voidaan majoittua muuallakin kuin hostellissa tai bungalowissa. Ja olihan se ihanaa! Hostelliin kuului buffetaamiainen, parvekkeelta oli merinäköala ja matkaa rannalle oli ehkäpä sata metriä. Lisäksi hotellissa oli kattoterassi, jossa oli uima-allas ja auringonottotuoleja. Parhainta oli kuitenkin ne sängyt. Meillä molemmilla oli omat ihanan leveät ja paksut pedit, joissa oli muhkeat lakanat. Vietettiinkin sängyissämme ehkä puolet Nha Trangilla olosta, oli se vaan sen verran taivaallista.

kattoterassin uima-allas

rantahan ei hotellilta kaukana ollut...

Nha Trangilla käytännössä vain otettiin lepiä ja nautittiin kunnolla joutenolosta. Oishan siellä ollut vesipuistoja ja muita aktiviteetteja, mutta meille riitti että otettiin kirjat kainaloon ja mentiin päiväksi makaamaan rannalle aurinkotuoleihin. Vieressä oli ihana ravintola, joista tarjoilijat toi meille cappucinoja ja kylmiä tuoreita hedelmiäjuomia suoraan nokan eteen. Iltaisin kun oltiin käyty jossain ravintolla syömässä oli mukavaa vaan makoilla luksuspedissä ja katella telkkari ja leffoja. Se oli kunnon lomailua ja "aivot narikkaan" -meininkiä ja niin hirveen kivaa!

Käytiin myös testaamassa vietnamilaista hierontaa. Kokovartolohieronta vietnamilaiseen tyyliin sujui näin: yhdellä kädellä selän sivelyä, kun samaan aikaan jutellaan puhelimessa tai viereisen hierojan kanssa. Kun jalat ja kädet oli samallalailla sivelty, loppuun tuli vielä kasvohieronta, jossa käytettiin enemmän voimaa kuin selkää hierottaessa. Viimeisetkin ripsenpidennykset tais tarttua hierojan öljyisiin käsiin... Ollaan reissussa avoimin mielin ja siks päätettiin seuraavana päivänä testata jalkahierontaa. Paikka näytti päällepäin lupaavalta. Sisälle mentyämme ja maksettuamme hieronnat etukäteen (nyt ymmärretään miksi, ei kukaan haluis maksaa niin huonosta hoidosta jos sais päättää jälkikäteen :D) meidät vietiin yläkertaan hämyiseen hierontatilaan.  Huoneessa meidät otti vastaan peukalon kokoinen torakka, punainen himmeä valaistus ja äärettömän rumat ja epämukavat nahkaiset oranssit hierontatuolit. Jalkoja lioteltiin vartti kylmässä vedessä jonka jälkeen jalkahieronta aloitettiin.. Mirkun hieroja teki samaa sivelyliikettä koko tunnin aja kun taas Hammin hieroja keskittyi etsimään peukalollaan kipupisteitä. Kumpikaan ei selvästikään tiennyt mitä oli tekemässä. He tiirasivat kelloa muutaman minuutin välein ja juttelivat keskenään sekä puhelimessa. Samaan aikaan torakka juoksenteli jaloissamme ja tuijotettiin seinällä roikkuvia valokuvia ja maalauksia puolialastomista naisista. Tilanne oli niin uskomattoman koominen ettei voinu ku nauraa, ja oltiikin tosi iloisia kun tunti oli kulunut ja päästiin poistumaan kyseisestä hierontapaikasta.

Torstai iltana noustiin jälleen yöbussiin ja matkattiin takas Ho Chi Minh Cityyn. Oltiin perillä aikaisin aamulla ja aamiaisen sekä hostelliin kirjautumisen jälkeen lähdettiin pyörimään kaupungille. Annettiin vaatekaupoille uusi mahdollisuus, mutta saatiin jälleen kerran pettyä. Toivottiin vaan että oltaisiin Singaporen kaupoilla Vietnamin sijaan. Alettiin olemaan jo aika väsyneitä reissaamiseen ja paikasta toiseen siirtymiseen, ettei huvitttanut sen suurempia hommata.

sähkömiehelle vähän hommia...

Kaiken kaikkiaan Vietnami teki meihin suuren vaikutuksen, ja tykättiin siitä paljon enemmän kuin Malesiasta. Ihmiset oli mukavan oloisia ja ruoka ja eläminen oli halpaa. Ho Chi Minh City oli vähän Denpasarin oloinen paikka, paljon isompi vaan. Talot oli korkeita, kapeita ja värikkäitä. Sähköjohtoja roikkui niin alhaalla että niihin melkein löi päänsä. Jokapaikassa oli vähän sotkuista ja likaista, mutta siihen on jo Balilla tottunut, joten se ei haitannut.

Lauantaina lennettiin Singaporen kautta Balille. Oli huippu loma, mutta oli kyllä myös äärettömän mukava päästä takaisin kotiin!

Matka jatkui Malesiaan!

Viimein päästiin lähtemään Singaporesta (kun siellä oli niin ankeaa ollutkin :P) social visat eli opiskelijaviisumit taskussa Malesiaan. Suunnitelmat oli muuttuneet alkuperäisestä sen verran, että jouduttiin lentämään eka Penangiin ja vasta sieltä seuraavana aamuna ferryllä Langkawille. Penengin visiitti ei kuulunut alunperin meidän suunnitelmiin, mutta oli vähän pakko mennä sen kautta, koska se oli nopein reitti paratiisisaari Langkawille. Langkawi kun oli se meidän "must see"-kohde Malesiassa.

Lento Singaporesta Penangiin oli loppumatkasta aika myrskyisä. Salamat vain välkehti molemmin puolin lentokonetta ja ilmakuopat heitteli konetta vähän sinne tänne. Jälleen kerran selvittiin ehjänä hostelliin. Hostellilla meille selvis, että seuraavana päivänä Penangissa ja ilmeisesti koko maassa oli kansallinen vapaapäivä. Kerrottiin, että meillä oli tarkoitus lähteä seuraavana aamuna ferryllä Langkawille ja lippujahan meillä ei tietenkään vielä ollut. Respan poika melkein lannisti meidät täysin, kun kertoi, ettei välttämättä enää saada lippuja, koska paikallisetkin suuntaavat loman viettoon Langkawille. Onneksi, liput kuitenki jostain järjestyi ja me huokastiin helpotuksesta :)

Penangin aamu

Penang Harbour

Langkawilla meitä odotti ihana auringonpaiste! Sitä oltiinki jo kaivattu kaupunkilomailun jälkeen. Äkkiä vain kamat hostelliin ja rannalle. Rannalla treffattiin saarella olleita vaihtarikavereita ja illalla käytiin syömässä ja tietenki tsekkaamassa Langkawin yöelämä. Ja taas oli mukavaa...

Pantai Cenang

Langkawin visiitti jäi valitettavasti meidän osalta vähän lyhyeksi, oishan siellä helposti viihtynyt pitempäänkin. Langkawin rannat oli aika ihania, valkosta hiekkaa ja puhdasta tooosi lämmintä turkoosinvihreää vettä. Rannat  oli paljo parempia kuin monet Balin rannat.

pikkukisu

Ihmiset siellä ei kyllä meihin vaikutusta tehneet. Huntupäiset naiset kohteli meitä kuin halpaa makkaraa ja miehet suurinpiirtein söi silmillään ja huuteli kaikennäköstä. Ihan niinku eivät ois ennen naispuolisia ihmisiä nähneet. Yhelläki kertaa kun oltiin uimassa, muutamat paikalliset miehet lähti aina samaan aikaan uimaan ja tuli siihen muutaman metrin etäisyydelle meistä. Jos vaihdettiin paikkaa, ne tuli perässä ja aina vain olivat lähempänä. Siinä vaiheessa kun tätä oli jatkunu jonkun aikaa Mirkulla meni hermot ja se huusi niille että onko tämä hiton meri niin pieni, että pitää olla koko ajan niin lähellä :D Ei tiedetä tajusko ne, mutta kyllä ne sen verran tajus, että etäisyyttä tuli vähän lisää... Se, miten paikalliset ihmiset meihin siellä suhtautu ei tuntunu kovin kivalle. Itse yritettiin olla ystävällisiä kaikille, suhtautua avoimin mielin ja ymmärtäväisesti heidän erilaista kulttuuria ja uskontoa kohtaan.

Viimesenä päivänä käytiin island hoppingilla. Kierrettiin veneellä Langkawin pieniä lähisaaria. Nähtiin hienoja maisemia, järvi keskellä saarta, apinoita (jotka yritti pölliä Mirkun laukun) ja kotkia.

lähdössä island hoppingiin

järvi keskellä sarta

Ja taas matka jatkui... Piti tosiaan lähteä aikasemmin kuin oltiin ajateltu Langkawilta kohti Kuala Lumpuria. Ei nimittäin oltu tajuttu, että bussimatka  Kuala Lumpuriin kestää melkein 8 tuntia. Oltiin ajateltu sen kestävän ehkä 4 tuntia, pikkusen pieleen siis meni meidän luulot. Ei auttanut muu kuin lähteä aikaisemmin pois Langkawilta. Ensin ferryllä Kuala Perlikseen ja sieltä yöbussilla Kuala Lumpuriin, josta meillä oli lennot Vietnamiin. Yöbussi lähti puoli kymmeneltä illalla perillä oltiin aamu viideltä. Bussi vain pysähtyi ja kuski huusi "Kuala Lumpur, Kuala Lumpur" ja suurinpiirtein ajoi meidät ulos bussista. Oltiin ihan pihalla, ei mitään hajua missä oltiin. Ei ainakaan siellä bussiasemalla, missä meidän ois pitäny olla. Väsytti ja paleli, bussissa oli ollut niiiin kylmä ja peittona vain märkä pyyhe, eikä Hammilla etes sukkia, kun ne mystisesti katosi jonnekkin... Ihmisia nukkui kaduilla ja osa oli selvästi vasta palailemasta kotiin baareista. Onneksi 24h auki oleva Mäkkäri löytyi nurkan takaa ja päästiin sinne miettimään, mitä tehdään...

ferryyn paikallisten kanssa, vähän jännittää...

Auringonlasku Langkawin satamassa

Siinä selviteltiin missä ollaan ja löydettiin läheltä yksi hostelli, jonne saatiin ilmaseksi jättää rinkat päiväksi, kun lento Vietnamiin meillä lähti vasta illalla. Palloiltiin koko päivä väsyneenä huonosti nukutun yön jälkeen kaupungilla Ehkäpä siksi Kuala Lumpur ei kovin sykähdyttänyt, varsinkaan Singaporessa vietetyn ajan jälkeen. No, tulipahan nähtyä sekin paikka!

Petronas Towers

Reissussa!

Nyt ollaan reissusta kotiuduttu ehjänä takasin Balille! Kouluun ja arkeen palattu jo, ja enää ei Balin ulkopuolelle reissuja ole tiedossa. Tuntuu hurjalta sanoa, mutta tavallaan viimesiä viikkoja täällä ollaan tai onhan meillä onneksi vielä reilu kuukausi vaihtoa jäljellä, mutta silti! Tässäpä teille tarinoita meidän reissusta muutaman postauksen verran!

Meidän reissun ensimmäinen etappi oli Singapore. Ihana, niin siisti ja selkeä, tykästyttiin kaupunkiin heti! Tarkotus oli viettää siellä muutama päivä ja viimestään maanantaina jatkaa matkaa Malesiaan. Eihän se kuitenkaan ihan niin mennyt, miten oli suunniteltu. "Jouduttiin" olemaan Singaporessa viisi yötä viivästyneen viisumien saannin takia. 

siellä oli niitä korkeita taloja...

Torstaiaamuna 20.10 tehtiin lähtöä Balilta siinä seitsemän maissa. Oltiin pyydetty meidän villan securitymiestä tilaamaan taksi lentokentälle. Odotettiin ja odotettiin taksia, kului vartti ja toinen. Pikkuhiljaa alkoi olemaan jo kiire. Kysyttiin vartijalta, joka ei oikeastaan puhu yhtään englantia, että missähän tilattu taksi viipyy. "Five minutes" oli vastaus, sama "five minutes" kuin puoli tuntia aikasemmin. Sanottiin, että nyt alkais jo olemaan pikkusen kiire, että ehditään lennolla. No, eiköhän vartija soittanu ja herättäny villan naapurin miehen meitä kuskaamaan. Ei siinä auttanut muu kuin hypätä naapurin setän autoon ja kiiruhtaa lentokentälle. Hyvin ehdittiin ja ylläri meidän lento oli vielä myöhässä yli tunnin. Kentällä meitä palloteltiin koneeseen ja koneesta pois. Siellä oli joku sähkökatkos, jonka takia koneet ei päässeet lähtemään Denpasarin kentältä. 

Singaporessa hypättiin heti taksiin Ennin ja Jassun kanssa ja otettiin suunnaksi Indonesian suurlähetystö. Tietenki myöhästyttiin viisumihakemusten jättöajasta myöhässä olleen lennon takia. Suurlähetystössä kun on hakemusten jättöaika ja valmiiden papereiden/hakemusten noutoajat erikseen. Pyydettiin, etteikö olis mitenkään ollut mahdollista jättää hakemuksia vielä sille päivälle ja kuulemma se ois voinut olla. Meitä pyydettiin odottamaan jotain miestä, jonka kanssa voitaisiin keskustella asiasta. Odotettiin ja odotettiin, kului tunti ja kului toinen. Viimein tämä kyseinen mies salli saapua paikalle kahden ja puolen tunnin odottelun jälkeen ja hän totesi meille vain "miksi te minua odotatte?" Niimpä niin, miksi?!? Kun meille oli sanottu, että tämä mies voisi meitä auttaa, mutta eii. Ei muuta kun seuraavana aamuna vain uudestaan jonottamaan. Oltiin niin tympääntyneitä koko hommaan. Melkein jätettiin viisumit kokonaan hakematta. Malesiaan lähtö siis viivästyi kivasti tämän takia...

Ja kartalla ollaan!

Kaikesta viisumisäädöstä huolimatta Singapore oli aivan mielettömän hieno paikka! Kaikki siellä oli niin selkeää, älyttömän hyvät opasteet joka paikassa ja niin siistiä ja länsimaista. Ihmiset oli ystävällisiä ja puhuivat tosi hyvää englantia. Oli jotenki tosi mukava olla vaiheeksi kunnon kaupungissa Balilla olon jälkeen. 

Metrossa. Mihinkä sitä ollaan menossa? :D

Majotuttiin samaan hostelliin Ennin ja Jassun kanssa, kierreltiin kaupungilla, shoppailtiin, syötiin ja taas shoppailtiin. Meidän hostelli oli oikein kiva, nukuttiin siellä dormeissa eli yhdessä huoneessa on monta kerrossänkyä ja ei omia kylppäreitä tai vessaa. Reppureissaajat majottuu yleensä just tämmösiin paikkoihin. Pari yötä saatiin nukkua tyttöjen kanssa samassa huoneessa, mutta muutama yö jouduttiin nukkumaan sekadormissa, mikä tarkottaa sitä, et siellä on sekä miehiä että naisia. Silloin siellä sattui olemaan me ja kymmenen miestä :D Yks miehistä oli semmonen lähempänä kuuttakymmentä oleva ukko, joka oli vissiin punkannut siellä jo vähän pitempään. Aika höppänä tapaus.

Käytiin tsekkaamassa perus nähtävyydet: Sentosa Island, Marina Bay, Chinatown, Night Safari, Boat Quay ja Clarke Quay. Itse kaupunki oli jo meistä nähtävyys. Huikean korkeita rakennuksia, ja jotenki tosi vehreää joka paikassa. Oli vain kiva kierrellä ja katella paikkoja. Sentosasta ei oikein tykätty, tekemällä tehty ja älyttömän kallis, ei mikään ihmeellinen paikka. Sentosa on semmonen tekosaari Singaporen kaupungin edustalla: kasinoita, hotelleja, museo, rantoja, Universal Studio, ravintoloita yms.. Huvittelupaikkoja pääasiassa. Chinatown oli ihan kuin oisit toiseen maahan hypännyt. Värikkäitä taloja, paperilyhtyjä, krääsäkojuja... Night Safari ei ollut myöskään kovin kummoinen. Olihan siellä kaikkia jänniä eläimiä, mutta se oliki sitten siinä.

Sentosan Universal Studio. Universalin sisäänpääsylippu ei valitettavasti
 mahtunu meidän budjettiin...

Chinatown

Boat Quay, Clarke Quay ja Marina Bay olivat taas näkemisen arvosia paikkoja. Boat Quayn kivat pikkuravintolat, joiden valot heijastui pimeällä hienosti veden pinnasta ja upeat näkymät Fullerton hotellille. Clarke Quay taas oli bilekatu sanan todellisessa merkityksessä: baareja baarin perään, kuppiloita pieniä ja isoja, livemusaa ja ihan kaikkea muuta. Clarke Quayn kadut oli katettu ja paikkaa oiskin hyvin voinut kutsua "aikuisten huvipuistoksi" :D Muutamaa paikkaa käytiinki testaamassa ja meno oli kuten arvata saattaa huikeaa! Eipä muisteta millon ois viimeksi tanssittu niin paljo ku sinä iltana tyttöjen kanssa...

Marina Bayn Sands hotellin katolta avautunut näkymä oli ehkä koko Singaporen reissun kohokohta. Meidän huonoilla kameroilla ei mitenkään saanut vangittua sitä upeaa näkymää, joka sielta katolta avautui. Mutta tässä kuitenkin vähän viitteitä, mitä siellä näkyi. Oltais vaan voitu tuijottaa melkein loputtomiin sitä näkymää :)

Tuolla katolla me oltiin...

...ja tämä näkymä sieltä pimeällä avautui.

Singapore oli ehdottomasti ehkäpä kivoin paikka koko reissulla, niin erilainen ku muut paikat, joissa käytiin. Ja erityisesti kiitos tytöille Ennille ja Jassulle seurasta, oli huippua! :)