Viimeisenä etappina Vietnami!

Kuala Lumpurista lennettiin Vietnamiin Ho Chi Minh Cityyn. Kentältä otettiin taksi ja ajettiin meijän hostelliin, joka oltiin valmiiksi varattu. Hostelli tuotti positiivisen yllätyksen: todella siisti, melko uusi, huoneessa oli oma kylpyhuone ja ihanat sängyt joihin oli aiika kiva väsyneinä kaatua. Edellinen yö bussissa oli ollut kauhea kokemus ja siihen kun lisättiin päivä Kuala Lumpurissa kiertelyä sekä muutaman tunnin lento, ei unta tarvinnut montaa minuuttia odottaa. Taidettiin nukkua melkein kellon ympäri... Hostelliin kuului aamupala joka sisälsi sämpylän, munakkaan sekä kupin paikallista kahvia. Kahvin maku oli jotain käsittämättömän kauheaa. Aivan kuin kahvin sekaan ois kaadettu jotain makeutusainetta joka hitusen maistui suklaalta. Myöhemmin yritettiin pyytä kahvia ilman sokeria, vaan ei se mitään auttanut, joten tultiin siihen tulokseen että vietnamilainen kahvi vaan maistuu itsessään niin äklömakialle.

hotellin kuja

Googletettiin Ho Chi Minh Cityn shoppailumahdollisuuksia, koska ajateltiin että ennen Balille paluuta voitais laittaa elämä risaseks (niinku sitä ei ois jo Singaporessa tehty..) ja shoppailla loputki rahat. Haaveissa oli myös löytää talvitakki tai muuta lämmintä kampetta, jotka ois sitten kiva pukee päälle kun paluu Suomeen koittaa. Muutamassa ostoskeskuksessa käytiin, eikä Vietnamin vaateliikkeiden valikoima oikein vakuuttanut. Vaatteet oli suoraansanottuna kauheita lunttuja, jotka näytti siltä kuin ne ois roikkunu samoissa hengareissa ikuisuuden. Lisäksi kaupoissa ei saanut rauhassa katsella ja hipelöidä vaatteita, kun myyjät tuli heti selän taakse hönkimään ja asettelmaan vaatteet samaan asentoon, kuin ne oli ollu ennenku niihin joku koski. Olo ei ollut kovinkaan tervetullut...

HCMC:ssä myytiin kadulla ihan kaikkea mahollista lihaa,
kalaa, kasviksia, kukkia yms. ja kauppa kävi...

...ja liikenteen seassa liikkui vaikka minkälaista menopeliä...

Illalla hypättiin taas yöbussiin ja kohteena oli itärannikolla sijaitseva Nha Trang. Mietittiin aluksi että ois kierretty Vietnamin rannikolta useampiki paikka, mutta koska alkureissu oli ollu aikamoista hulinaa, niin päädyttiin että mennään vaan yhteen paikkaan lepäilemään. Bussikyyti oli tällä kertaa paljon mieluisampi kokemus: bussissa oli kolmessa rivissä kerrossängyn tapaiset paikat, jotka sai lähes vaakatasoon. Lisäksi saatiin tyynyt ja viltit, ja ilmastointi ei ollut niin isolla kuin edellisessä tapauksessa.

nukkumabussissa

Oltiin varattu Nha Trangista kolmeksi yöksi HOTELLI, koska ajateltiin että ehkä kerran syksyn aikana voidaan majoittua muuallakin kuin hostellissa tai bungalowissa. Ja olihan se ihanaa! Hostelliin kuului buffetaamiainen, parvekkeelta oli merinäköala ja matkaa rannalle oli ehkäpä sata metriä. Lisäksi hotellissa oli kattoterassi, jossa oli uima-allas ja auringonottotuoleja. Parhainta oli kuitenkin ne sängyt. Meillä molemmilla oli omat ihanan leveät ja paksut pedit, joissa oli muhkeat lakanat. Vietettiinkin sängyissämme ehkä puolet Nha Trangilla olosta, oli se vaan sen verran taivaallista.

kattoterassin uima-allas

rantahan ei hotellilta kaukana ollut...

Nha Trangilla käytännössä vain otettiin lepiä ja nautittiin kunnolla joutenolosta. Oishan siellä ollut vesipuistoja ja muita aktiviteetteja, mutta meille riitti että otettiin kirjat kainaloon ja mentiin päiväksi makaamaan rannalle aurinkotuoleihin. Vieressä oli ihana ravintola, joista tarjoilijat toi meille cappucinoja ja kylmiä tuoreita hedelmiäjuomia suoraan nokan eteen. Iltaisin kun oltiin käyty jossain ravintolla syömässä oli mukavaa vaan makoilla luksuspedissä ja katella telkkari ja leffoja. Se oli kunnon lomailua ja "aivot narikkaan" -meininkiä ja niin hirveen kivaa!

Käytiin myös testaamassa vietnamilaista hierontaa. Kokovartolohieronta vietnamilaiseen tyyliin sujui näin: yhdellä kädellä selän sivelyä, kun samaan aikaan jutellaan puhelimessa tai viereisen hierojan kanssa. Kun jalat ja kädet oli samallalailla sivelty, loppuun tuli vielä kasvohieronta, jossa käytettiin enemmän voimaa kuin selkää hierottaessa. Viimeisetkin ripsenpidennykset tais tarttua hierojan öljyisiin käsiin... Ollaan reissussa avoimin mielin ja siks päätettiin seuraavana päivänä testata jalkahierontaa. Paikka näytti päällepäin lupaavalta. Sisälle mentyämme ja maksettuamme hieronnat etukäteen (nyt ymmärretään miksi, ei kukaan haluis maksaa niin huonosta hoidosta jos sais päättää jälkikäteen :D) meidät vietiin yläkertaan hämyiseen hierontatilaan.  Huoneessa meidät otti vastaan peukalon kokoinen torakka, punainen himmeä valaistus ja äärettömän rumat ja epämukavat nahkaiset oranssit hierontatuolit. Jalkoja lioteltiin vartti kylmässä vedessä jonka jälkeen jalkahieronta aloitettiin.. Mirkun hieroja teki samaa sivelyliikettä koko tunnin aja kun taas Hammin hieroja keskittyi etsimään peukalollaan kipupisteitä. Kumpikaan ei selvästikään tiennyt mitä oli tekemässä. He tiirasivat kelloa muutaman minuutin välein ja juttelivat keskenään sekä puhelimessa. Samaan aikaan torakka juoksenteli jaloissamme ja tuijotettiin seinällä roikkuvia valokuvia ja maalauksia puolialastomista naisista. Tilanne oli niin uskomattoman koominen ettei voinu ku nauraa, ja oltiikin tosi iloisia kun tunti oli kulunut ja päästiin poistumaan kyseisestä hierontapaikasta.

Torstai iltana noustiin jälleen yöbussiin ja matkattiin takas Ho Chi Minh Cityyn. Oltiin perillä aikaisin aamulla ja aamiaisen sekä hostelliin kirjautumisen jälkeen lähdettiin pyörimään kaupungille. Annettiin vaatekaupoille uusi mahdollisuus, mutta saatiin jälleen kerran pettyä. Toivottiin vaan että oltaisiin Singaporen kaupoilla Vietnamin sijaan. Alettiin olemaan jo aika väsyneitä reissaamiseen ja paikasta toiseen siirtymiseen, ettei huvitttanut sen suurempia hommata.

sähkömiehelle vähän hommia...

Kaiken kaikkiaan Vietnami teki meihin suuren vaikutuksen, ja tykättiin siitä paljon enemmän kuin Malesiasta. Ihmiset oli mukavan oloisia ja ruoka ja eläminen oli halpaa. Ho Chi Minh City oli vähän Denpasarin oloinen paikka, paljon isompi vaan. Talot oli korkeita, kapeita ja värikkäitä. Sähköjohtoja roikkui niin alhaalla että niihin melkein löi päänsä. Jokapaikassa oli vähän sotkuista ja likaista, mutta siihen on jo Balilla tottunut, joten se ei haitannut.

Lauantaina lennettiin Singaporen kautta Balille. Oli huippu loma, mutta oli kyllä myös äärettömän mukava päästä takaisin kotiin!