Maailman kaunein saari

Viimein päästiin kiertämään Balia oikein kunnolla skoottereilla. Reissu oli ollut suunnitelmissa jo alusta asti, mutta aikaisemmin ei sopivaa ajankohtaa ollut löytynyt. Viime viikon keskiviikkona koulun jälkeen lähdettiin matkaan. Tällä kertaa meillä oli mukana oikein kunnon karttakirja. Hyvin osattiin paikasta toiseen, eikä taidettu ku muutaman kerran ajaa harhaan.Onneksi oli se kunnon opus messissä, muuten oltais oltu ihan hukassa.

Kartasta näätte vähän minkälainen reitti kierrettiin:
Amed, Lake Batur ja Lovina.

Ensimmäiseksi suunnattiin Amediin, aika pieneen kylään Koillis-Balilla. Amed oli tosi rauhallinen ja sievä paikka. Otettiin ihan rennosti, käytiin snorklaamassa ja kateltiin vain paikkoja. Snorklauspaikkana Amed oli hyvä. Snorklattiin jonkun vanhan japanilaisen hylyn ympärillä. Kaloja oli isoja ja pieniä varmaan kaikissa sateenkaaren väreissä. Itse hylky ei kovin kummoinen ollut, ku oli jo päässyt vuosien aikana lahoamaan. Löydettiin Amedista kiva ja halpa majapaikka, kolmelta ihmiseltä yhteensä 120 000rp. Ei kuitenkaan joudettu olemaan siellä kuin yksi yö, koska aamulla snorklauksen jälkeen piti jatkaa jo matkaa kohti Lake Baturia.

Amedin majapaikka

breakfest time!

Reitistä Lake Baturille meillä ei ollut mitään tietoa. Kartasta ei oikein ottanut selvää, mitä kautta sinne kannattaisi ajaa, kun ei siihen niitä kaikista pienimpiä vuoristoreittejä oltu merkattu.. Kyseltiin paikallisilta parasta reittiä sinne. Saatiin muutamia epämääräisiä ohjeita ajaa Besakih temppelin kautta. Besakih on Balin tärkein temppeli Mount Agungin, Balin korkeimman vuoren rinteellä. Mehän lähdettiin suunnistamaan kohti temppeliä. Ajeltiin jotain pikkuteitä Agungin rinteillä, jotka mutkitteli pikkukylästä toiseen. Melkein joka risteyksessä jouduttiin kysymään neuvoa mihin suuntaan jatkaa matkaa. Maisemat oli jälleen kerran huikeita. Alhaalla tien vieressä avautu maisemat laaksojen riisipelloille ja kyliin, ylhäällä häämötti Agungin rinteet ja jossain kauempana pilvien yläpuolella Agungin huippu. Noustiin aina vain ylemmäs ja sitten mutkiteltiin taas alas vuorelta. Kun alettiin lähestymään Baturia ilma kylmeni huomattavasti. Enää ei tarennut pelkällä topilla vaan oli pakko laittaa pitkähihaista päälle. Melkein kolmen tunnin ajelun jälkeen päästiin Lake Baturille, kraatterijärvelle Mount Baturin vieressä.

ollaanko hukassa...

Lake Batur

Lake Baturilla ei paljon turisteja näkynyt. Löydettiin majapaikka hienolta paikalta vuoren rinteen juuresta, josta avautui kivat maisemat järvelle. Saatiin tingattua majoituksen kanssa samaan pakettiin kiipeäminen tulivuorelle auringonnousua katsomaan. Kiipeäminen Mount Baturille oli yksi hienoimmista kokemuksista tällä reissulla! Aamulla lähdettiin meidän majapaikan pihasta oppaan johdolla klo 04:00 kiipeämään vuorelle. Oli aivan pilkkopimeää, valona vain pienet taskulamput. Melko nopeasti rinne alkoi jyrkkenemään ja kiipeäminen kävi aina vain rankemmaksi. Kiivettiin ja kiivettiin, välillä pidettiin pieniä taukoja mutta kunto oli siitä huolimatta todella koetuksella. Oltiin hikimärkiä ja syke hakkasi varmaan kaikilla melkoisissa lukemissa. Haastavaa kiipeämisestä teki se, että oli aivan pimeää ja maasto oli vaikeakulkuista. Eikä siellä tietenkää mitään polkua ollut. Reitti, jota käveltiin tai paremminki kiivettiin oli irtonaista laavakiveä. Sai olla tosi tarkkana mihin astui. Siitä jos olis jalka livennyt ja oisit horjahtanut taaksepäin niin oisit kyllä melko pitkälle alaspäin rinnettä vierinyt.

Puolentoista tunnin "taistelun" jälkeen päästiin huipulle 1717 metriin. Melkein lannistuttiin huipulla kun oli aivan pilvistä eikä taivasta näkynyt yhtään. Jotenki kummasti pilvet alkoi yhtä-äkkiä liikkumaan ja aurinko pilkottamaan vuorien takaa. Olihan se aivan mieletön tunne seistä vuoren huipulla hikisen ja rankan kiipeämisen jälkeen. Siinä vaiheessa kun taivas repesi pilvistä ja aurinko alkoi nousemaan vastakkaisen vuoren juuresta, ja kun alapuolella näkyi Lake Batur ja upeita kukkuloita, niin oli se aika täydellistä. Kaiken kruunasi meidän oppaan valmistama aamupala: tulivuoressa paistettuja kananmunia ja banaaneja.

Alaspäin laskeuduttiin vähän loivempaa mutta pidempää reittiä kuin oltiin ylöspäin menty. Perillä meidän majapaikassa oltiin jo reilusti ennen aamu yhdeksää. Pakattiin kamat ja jatkettiin taas matkaa kuumien lähteiden kautta kohti Lovinaa. Oli ihana lillua kuumissa lähteissä kiipeämisen jälkeen ja pestä pois kaikki hiki ja lika.

Matka Pohjois-Balille Lovinaan kesti vajaat kolme tuntia. Tie oli semmosta serpentiiniä, mutkaa mutkan perään, mutta ajaminen niissä maisemissa oli kuitenki jälleen kerran mukavaa. Kysyttiin paikalliselta mieheltä matkalla Singarajan kaupugissa lähellä Lovinaa, että ollaanko oikealla tiellä, niin tietenki tällä miehellä oli Homestay majoitusta lähellä Lovinaa. Mies nappas meidät siitä mukaan ja ajettiin tän miehen perässä sen majapaikalle. Paikka oli oikein kiva, mutta haluttiin lämmin suihku, niin eiköhän mies vienyt meidät tien toiselle puolelle kaverinsa homestayhin.Se oli vielä vähän kivempi niin päätettiin sitten jäädä sinne. Samalta mieheltä saatiin myös aamuksi delfiinien pongausmatka. Täällä päin maailmaa ihmiset kyllä järjestää sulle ihan mitä vain satut sillä hetkellä tarvitsemaan majoituksesta ruokaan ja skootterin, ja jos heillä itsellä ei sitä ole, niin lainataan naapurista tai sukulaiselta. Kätevää toimintaa!

Ilta kierreltiin Lovinassa, aika pieni ja hiljainen paikkahan se on verrattunu meidän huudien hälinään ja ihmisvilinään. Siellä oli kuitenki paljon kivannäkösiä ravintoloita ja monissa soitettiin illalla livemusiikkia. Rannassa oli mustaa hiekkaa ja vesi tuntui tosi lämpimältä. Käytiin perinteissä balilaisessa hieronnassa ja ai että se tuntu hyvältä aamullisen kiipeämisen kipeyttämissä lihaksissa. Seuraavana aamuna meillä oli taas aikainen herätys koska kuudelta oli lähtö pongaamaan delfiinejä auringonnousussa. Lähdettiin pikkupaatilla kuudelta merelle. Meitä ei ollut kuin me ja yksi saksalainen mies ja veneen kuski siinä paatissa. Nähtiin monta delfiiniä ja yksi esitti meille hienon hypynkin. Vähän kuitenkin kävi sääliski niitä delfiinejä. Veneitä oli varmaan parikymmentä ja aina kun joku huomasi delfiinin jossain, monet veneistä kaasutti heti delfiinien viereen. Olis ollu ihana jos siellä ei ois ollut niin paljon muita ihmisiä. Aamupalan jälkeen startattiin kotimatkalle. Matkalla kotiin pysähdyttiin vielä Gitgitin vesiputouksilla. Hienojahan ne vesiputoukset täällä on!

Oli ihana käydä kiertämässä Balia. Nyt nähtiin sitä "oikeaa Balia" ja ei ole mikään ihme, että jotkut kutsuvat Balia yhdeksi maailman kauneimmista saarista. Ihmiset oli niin ystävällisiä ja auttavaisia, ihan erilaisia kuin Kutalla, jossa kaikki koittavat vain nyhtää susta kaikki rahat irti mitä suinki saavat. Ja maisemat, ne oli jotain niin hienoja... Kuinka ihana oli päästellä skootterilla menemään (jos ei lasketa takapuolen puutumista ja jumiutuneita hartioita) kun tuuli vain humisi korvissa ja mukavasti viilensi helteessä. Aikamoinen vapauden ja hyvänolon tunne siinä ajaessa tulee.. (ollaan aateltu että aletaan ajamaan skoottereilla myös Suomessa :D)

Kyllä elämä on vaan aiiika mukavaa täällä!

..päivät käy aivan vähiin täällä, joten nyt yritämme täysillä nauttia viimeisistä hetkistä ja jospa tuo aurinko paistais pitkästä aikaa että saadaan vielä kunnon rusketus pintaan ennen Suomeen paluuta.