Asiaa muutamista jutuista...

Viimeinen viikko Balilla tärähti käyntiin. Tänään tehtiin viimeinen tentti kuudesta, ja huomenna ois vielä koulun järjestämä päätösjuhla jonne saadaan laittaa ne upeat balilaiset kostyymit! Neljä kuukautta Aasiassa on opettanut aivan uskomattoman paljon erilaisesta kulttuurista, ympäristöstä, ihmisistä ja meistä itsestämme. Monet asiat täällä on niin eri tavalla kuin siihen mihin ollaan totuttu, osat asioista on paremmin ja joissakin taas mietitään yhä uudestaan ja uudestaan että ei voi olla totta..

Ravintolassa:
Erittäin yleistä täällä on, että voit saada täysin eri annoksen mitä olet tilannut. Vielä tyypillisempää on, että annoksestasi puuttu jokin asia, tai jokin ruoka-aine on korvattu jollain muulla. Asiasta ei tietenkään ilmoiteta sinulle mitään, ja kun asiasta kysyt, vastauksena yleensä on "sorry, we no have chicken. okay for you?". Mitäpä siihen sitten sanomaan, kai se on ok että annoksesta puuttuu yks tärkeimmistä ruoka-aineista, vai? :D Ruuat tuodaan pöytiin monesti eri aikoihin, joten usein jos ollaan isommalla ryhmällä syömässä, osa on jo ehtinyt syödä kun toiset vasta saavat annoksensa. Tämä on mielestämme todella omituista, kun vertaa siihen kuinka paljon ihmisiä ravintoloissa yleensä työskentelee. Työntekijöitä on varmasti kolme kertaa enemmän kuin Suomessa olisi vastaavassa paikassa. Esimerkiksi Vietnamissa oli aika hulvatonta käydä Subwayssa asioimassa: tiskin takana sinua palveli seitsemän (!) työntekijää joista yksi asetteli tomaatit, toinen kastikkeet, kolmas pippurit jne. Vaikka muuten palvelu on hidasta, niin astiat kyllä tullaan kerämään pöydistä jo ennen kuin viimeinen haarukallinen on ehtinyt luikahtaa suuhun. Niin ja laskut, ne tulee yleensä yhtenä könttinä, vaikka pyytäisikin seurueen kanssa erillisiä laskuja.

Kaupassa:
Työntekijöitä on lievästi sanottuna paljon! Lähikaupassamme ei voi tietää kuka siellä on töissä ja kuka on vaan hengailemassa. Ihmisiä istuu ympäri kauppaa limsakorien päällä, ja tekee, noh, ei yhtään mitään. Kassojen vieressä istuu joka päivä samat tyypit ja polttaa tupakkia (sisällä). Työntekijät pitävät avoimesti juorupiirejä, ja silloin palvelua on mahdoton saada. Toisaalta taas isommissa ruokakaupoissa vihannekset ja hedelmät viedään puntarille jossa työntekijä punnitsee ja pussittaa ne. Kassalla taas tavarat pakataan puolestasi pusseihin. Suomessa kun saat maksaa pussista parikymmentä rahhaa, niin täällä niitä jaellaan ilmaiseksi. Se on todella outoa ottaen huomioon tämän paikan suuren jäteongelman: jätteille ei ole kunnon kierrätystä ja roskia näkyy erittäin paljon vesistöissä ja "kaatopaikoilla" joita on mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Niin, ruuat siis pakataan pusseihin, useisiin sellaisiin, ja mikäli ostaisitkin vain vesipullon tai jäätelön, saat sen muovipussiin pakattuna.

Asioiden hoitaminen:
Aikakäsitystä ei täällä juurikaan ole. Viis minuuttia on puoli tuntia ja "kohta" voi olla vasta seuraava päivä. Paikalliset ei kaikki puhu englantia, ja jos puhuu, se on aikamoista kapulakieltä. Tämä luonnollisesti vaikeuttaa kommunikointia. Voit keskustella pitkäänkin paikallisen kanssa, joka kommentoi "yes, yes" jokaiseen asiaan. Jossain vaiheessa ymmärrät että keskustelu ei etene mihinkään koska keskustelukumppanisi ei ole ymmärtänyt sanaakaan. Se siitä sitten. Meidän villalla on onneks töissä eräs nainen joka puhuu erittäin sujuvaa englantia, ilman häntä ois monen asian, kuten skootterin vuokraaminen, ollut vieläkin haastavampaa.

Ihmiset:
Taksikuskeista voisi kirjoittaa vaikka romaanin, ne on täällä jotain aivan uskomattomia! Ensinnäkin, kuskihan ei tietenkään voi myöntää jos hän ei tiedä missä haluamasi paikka sijaitsee. Asiasta ei voi häneltä kysyä, koska tottakai hän tietää paremmin kuin sinä. On aika monesti ajettu harhaan ja pidempiä reittejä johonkin kohteeseen koska kuski ei ole suostunut kuuntelemaan ohjeita. Öisin kun lähdet baarista taksilla kotiin, tulee joka ikinen kerta tappelu taksin hinnasta. Taksit ei yleensä suostu laittamaan öisin mittaria päälle, vaan yrittävät huijata nelinkertaista hintaa mittariin verrattuna. Kyllä siinä saadaan hammasta kiristellä että sopuun päästään..
Välillä ihmiset on todella töykeitä. Kauppajonossa on normaalia että paikallinen henkilö tulee ja etuilee. Näin käy myös esimerkiksi tankille mentäessä. On ruettu pitämäään puoliamme ja kiilaamaan niiden etuilijoiden edelle. Jotain rajaa sentään!

Vessakulttuuri:
Vaikka ollaankin juntteja Pohojanmaalta, ja totuttu kyllä käymään huussissa ja bajamajoissa, niin kyllä täällä  siltiki välillä tulee vessaan astuessa sellainen tunne että eiiisaakeli. Perinteinen balilainen vessa on lattiassa oleva reikä, jonne sitten yrität kyykyssä ollessasi tähdätä. Vieressä on  allas, josta kauhotaan vettä reikään. Koulussamme on hieman edistyneempi versio: siellä on normaali vessanpönttö, mutta eihän sitä voi vetää, vaan sinne täytyy myöskin lapata vettä vieressä olevasta altaasta. Hämmentävin vessakokemus on kuitenkin ollut eräässä kauppakeskuksessa. Vessa oli erittäin siisti, mutta paperia tai käsisuihkua ei näkynyt missään. Sen sijaan pöntön kyljessä oli nappi, jota painamalla pöntön sisältä ilmestyi pieni suihku joka alkoi ruutaamaan vettä pakaroille. Kyllä siinä vähän säikähti yllättävää suihkua!

Ja se liikenne:
Ollaan tästä aiheesta jo aika paljon jauhettukkin, mutta siitä ei vaan voi liikaa selittää ja spekuloida! Liikenne on kaoottista, mutta hallittavissa olevaa. Ruuhkaa on aina, ihmiset ajelee miten sattuu, töötit huutaa ja pinna on kireellä. Kummallista on, että kun autot ajaa risteyksestä suoraan, niin ne laittaa hätävilkut päälle. Siinä sitten kun saattuu olemaan sellaisessa kulmassa että näet vain toisen vilkun, ja luulet että auto on kääntymässä, niin voi käydä huonosti. Tööttiä käytetään monessa eri tilanteissa: "varo mää tulen", "aja lujempaa", "mene jo, valot vaihtui vihreälle" tai ihan vaan yleisestä tööttäämisen ilosta. Kaikilla skootterikuskeilla ei toimi vilkut, ja silloin näytetään käsillä mihin suuntaan ollaan kääntymässä. Paikalliset naiskuskit on kaikista pahimpia: ne ajelee aivan miten sattuu, on tientukkeena niin ettet pääse ohittamaan eikä katso ollenkaan peileistä jos kääntyy tai lähtee ohittamaan toista. Skootterilla voi myös kuljettaa samoja asioita kuin autollakin: kanahäkkejä, koko neljähenkistä perhettä, ruokakojua yms. Ajokortin täällä ilmeisesti saa rahalla, ilman mitään kouluja, ja sen kyllä tuolla liikenteessä huomaa vähän liiankin hyvin.

Että sellaista täällä maailman toisella puolen, jännää taas tulla Suomeen kun saa ravintolasta sitä mitä tilaa, on olemassa liikennesäännöt ja oikeanpuoleinen liikenne, ja voi käydä niin että joka paikassa ei yritetä rahastaa ja huijata. Pikkujuttujahan nuo on, mutta silti välillä aika ärsyttäviä. Nyt kuitenkin nauttimaan viimeisistä hetkistä: paljon auringonottoa (babyoilit on sivelty!), hyvää ruokaa, juhlintaa, rantaa sekä ennenkaikkea hengailua meidän ihanien vaihtariystävien kanssa.